Milloin tämä korona oikein loppuu? Epävarmuus on epämiellyttävä ja ahdistava tunne, ja moni meistä yrittää ponnistella siitä eroon. Eroon siitä ei pääse, mutta mieltään voi ja kannattaa opettaa käsittelemään ahdistuksen tunteita, mutta miten?
Ensin työ, sitten huvi -sananlasku on syöpynyt meistä monen mieleen. Olemme oppineet, että töitä tehdään, vaikka hampaat irvessä ja toinen jalka haudassa. Mitä meille on tapahtunut, kun kuvittelemme ihmisarvomme olevan riippuvainen suorittamisen ja aikaansaamisen määristä? Lue lisää…
Tulevaisuus pelottaa. Epävarmuus tuntuu vievän viimeisetkin voimat. Mitään ei oikein uskalla suunnitella. Tavallinen arki ei jaksa tuntua oikein miltään. Haluaisitko muutosta, tehdä jotakin tilanteen parantamiseksi? Lue lisää…
Onko sinunkin geeneihisi koodattu ajatus siitä, että aina pitää pyrkiä parempaan? Että työssä pitää jatkuvasti kehittyä ja olla oiva esimerkki elinikäisestä oppijasta? Että vapaa-ajalla täytyy ”elää täysillä”, harrastaa, sisustaa, valmistaa gourmet-tason terveellistä kotiruokaa, meditoida tai muuten vain elää hohdokkaita hetkiä, joita on sitten kiva esitellä muille somessa?
Kuulutko sinäkin siihen ihmisjoukkoon, joka Suomen ja koko maailman sulkeuduttua ajattelit, että nyt vihdoinkin on aikaa siivota kaapin perukat, järjestellä 20 vuotta odottaneet valokuvaröykkiöt hienoihin kansioihin, lukea kaikki lukemista odottaneet kirjat kirjahyllystä? Ja nyt kun olemme palaamassa takaisin normaaliaikoihin, huomaat että mitään näistä et ehtinyt? Lue lisää…
Huh, mikä kysymys! Tähän minulle esitettyyn kysymykseen ei ollutkaan helppoa löytää tyhjentävää vastausta. Se ei jättänyt, eikä edelleenkään jätä rauhaan, ja hyvä niin, sillä se on johdattanut mieltä ravisuttavalle tutkimusretkelle omaan minuuteen.
Oletko jo kurkkuasi myöten täynnä koronauutisointia ja haluaisit saada jotakin muutakin ajateltavaa? Onko mielesi vallannut hälläväliä-asenne tai oletko jumiutunut epämääräisiin ahdistus- ja pelkotiloihin? Lue lisää…
Mitä polkua tässä nyt kannattaisi lähteä seuraamaan, kun voimavarat tuntuvat menevän vain päivä kerrallaan selviämiseen? Näin minulta kysyttiin, ja vaikka me kaikki olemme yksilöitä ja tilanteemme eroavat toisistaan, on yksi malli, joka auttaa meitä kaikkia nyt hyvin pitkälle.
Moni meistä uskoo optimismin ja positiivisuuden voimaan. Mutta mitä tehdä, kun huoli kalvaa mieltä eikä vain pysty olemaan aina optimistinen? Tällaisena hetkenä onkin epäinhimillistä vaatia itseltään tai kanssaihmisiltä jatkuvaa pirteää asennetta! Onneksi ihmisellä on tässäkin tilanteessa muitakin keinoja käytettävissään elämänuskon ylläpitämiseksi.
Tiedätkö sen tunteen, kun mielessä kihisee kuin muurahaispesässä, mutta ilman muurahaisten logiikkaa? Sähellystä sinne ja kohellusta tänne, epätietoisuutta ja uskon puutetta, ja lopulta totaalista itseensä harmistumista. Please, voisiko joku viisas tulla nyt apuun, miten tästä voisin päästä eteenpäin? Lue lisää…
Mitä sinä teet, kun kompastut? Manaatko kömpelyyttäsi, vilkaiset ympärillesi ja toivot ettei kukaan huomannut? Puret hammastasi yhteen, moitit itseäsi ja komennat olemaan jatkossa varovaisempi tai parempi? Vai kiitätkö itseäsi siitä, että kompuroinnin kautta annoit mahdollisuuden itsellesi tutustua maailmaan avarammin silmin ja opit itsestäsi ja maailmasta enemmän ja laajemmin kuin mitä olisi mahdollista ilman kompurointia? Lue lisää…
Väsyttää nämä ainaiset huolet. Ne vievät energiaa, upottavat kaiken aloitteellisuuden, sammuttavat luovuuden, enkä ole nyt edes järin mukava ihminen läheisilleni (enkä itselleni). Ja niin vain tulee tarvottua samoin ajatuksin ja samoin askelin päivä kerrallaan eteenpäin. Mutta haluanko edes mitään muuta? Onko märehtiminen kuitenkin minulle ravitsevampaa tai ainakin helpompaa kuin sen jonkin pienen asian muuttaminen, jonka avulla elämä voisi olla hieman mielekkäämpää? Lue lisää…
Meillä on ympäristössämme paljon seireenejä. Tiedäthän, sellaisia yhteisesti jaettuja ajattelumalleja tai ajatusharhoja, jotka houkuttelevat luokseen ja otteen meistä saatuaan ”repivät kappaleiksi”, eli vievät voimavaramme ja eksyttävät pois oman sisäisen viisauden lähteiltä. Miten sinä voit itseäsi näiltä suojata jotta kuulisit jälleen oman viisautesi? Lue lisää…
Töihin lähtiessä ja kotiin palatessa on pimeää ja vettäkin sataa päivästä toiseen. Miten ihmeessä tässä voisi pitää itsensä energisenä ja toimintakykyisenä, kun tekisi mieli vain käpertyä peiton alle tai vähintään mielikuvissa muuttaa ikuiseen aurinkoon? Lue lisää…
Tuntuu siltä, että meillä on sosiaalisesti hyväksyttävämpää tavoitella tyytyväisyyttä kuin tyytymistä. Väitteeni on, että nykyajan ihmisistä tulisi paljon tyytyväisempiä, jos he opettelisivat tyytymisen taitoja! Lue lisää, niin saat tietää miksi.
Tiedätkö tunteen, kun rinnan alla elää möykky, joka tuli sinne yllättäen? Sen tunteen, että toivoisi nukahtavansa uneen ja kun heräisi, kaikki olisi kuten ennenkin? Siinä tilanteessa aika katoaa, perspektiivi häviää ja ihminen tuskin kuulee mitään ympärillään, vain oman jyskyttävän ahdistuksensa jossakin päin kehoaan.
Koska viimeksi olet pohtinut, millaisista vahvuuksista sinä olet rakennettu? Yrittääkö mielesi supista, ettei itsestäsi löydy vahvuuksia vaan vain heikkouksia? Tuntuuko siltä, että heikkouksien pohtiminen on jotenkin hyväksyttävämpää kuin vastaavasti vahvuuksien etsiminen itsestään? Lue lisää…
Sitkeän Selviytyjän toukokuun teemana on ”Uusin silmin, out of the Box”. Mitä sillä oikein tarkoitetaan? Mitä hyötyä siitä minulle voisi olla ja miten osaisin siihen ryhtyä? Entä miten sitä pitäisi toteuttaa? Eikö riitä, että ajattelen, mitä ajattelen, katson mitä katson sillä tyylillä, joka minulle on jo tavaksi tullut ja sillä olen hyvin tähänkin asti pärjännyt?
Kumpi sinulle on helpompaa tai luontaisempaa, mielensä pahoittaminen vai mielensä vahvistaminen? Mitä nämä vastakohdat sinulle tekevät, mihin vaikuttavat? Toimitko autopilotilla vai manuaaliohjauksella, eli kuinka tietoisesti sinä mieltäsi ohjaat? Kumpaan suuntaan?
Millainen ihminen on arvokas? Meillä arvostetaan suorittajia, yksilöllisen tai yhteisöllisen tavoitteen saavuttajia. Sellaisia, jotka ovat liikkeessä, saavat aikaan, ovat päämäärätietoisia ja sinnikkäitä. Mutta entäpä jos elämä heittää eteen yllättävän tilanteen, jossa vahva päättäväisyyskään ei enää riitä. Menettääkö silloin arvonsa? Toisten ihmisten tai eritoten omissa silmissään?
Viimeaikaisia uutisia kuunnellessani otsikon kysymys ei vain jätä rauhaan. Suomalaiseen luterilaiseen työetiikkaan kuuluu tietynlainen nöyryys, eli ajatus kuuliaisuudesta, vaatimattomuudesta, sopeutuvaisuudesta, joustavuudesta ja jopa tottelevaisuudesta. Olisiko jo aika haudata tämänkaltainen nöyryys ja miettiä uusiksi kenelle, miksi tai miten olemme nöyriä. Lue lisää…
Koska viimeksi olet tullut miettineeksi, mitä sinä ajattelet ihmisen potentiaalista eli mahdollisuuksista? Onko ihmisellä mahdollisuus mihin tahansa vai onko mahdollisuuksilla rajansa? Keskusteletteko teemasta työyhteisöissänne?
Lue lisää…Yksi lukijoistani esitti minulle tämän kysymyksen jokin aika sitten. Kysymys oli pysäyttävä ja tervetullut, sillä se vei minut pohtimaan teemaa oman ja asiakkaideni kokemushistorian, tutkimustulosten ja jopa ihmisen evoluution näkökulmista. Mikä on se taito tai kyky, jonka avulla ihmiskunta on säilynyt niin luonnonmullistuksista kuin henkilökohtaisista tragedioistakin? Vastaus on: toivo. Lue lisää…
”Muuta ruokavaliosi terveellisempään suuntaan, aloita trendikäs uusi liikuntaharrastus, rauhoitu meditoimalla, opiskele mindfulnessia, harjoita positiivista ajattelua, verkostoidu laadukkaasti, älä hukkaa yhtäkään hetkeä vuorokaudestasi”. Miten ihmeessä tässä näin pääsi käymään? Lue lisää…
Oletko kuullut saattohoidon asiantuntijoilta tai kuolemaa päivittäin työssään kohtaavilta, mitä ihmiset eniten katuvat kuolinvuoteellaan? Oletko tullut itse miettineeksi, mitä sinä itse katuisit? Vai haluaisitko elää niin, että lähdön hetkellä pystyt sanomaan: tulipa elettyä hyvä, arvokas ja antoisa elämä?
Meihin kaikkiin on sisäänrakennettuna kyky sekä hyvään että pahaan, monessa eri mittasuhteessa. Milloin viimeksi olet kysynyt itseltäsi, kumpaa sinä itsessäsi ruokit? Miten se arjessasi näkyy? Kumman ruokkiminen on helpompaa tai mieluisempaa? Vaikuttavatko muut ihmiset siihen, kumpaa ruokit?
Tämän kuukauden blogini on tarina, josta liikkuu monta eri versiota ja joka on monille ehkä jo entuudestaan tuttu. Tässä siitä yksi versio lisää.
Olipa kerran yhteisössä vanha, viisas, kokenut ja kaikkien kunnioittama päällikkö. Lue lisää…
Muistatko vielä, miltä innostus tuntuu? Tunnistatko oman innostuksesi lähteet? Miten sinä vaalit kykyäsi innostua? Mikä on sinun tapasi näyttää innostustasi ja miten sinä innostat muita? Entä sitten, kun ei innosta ja kaikenlaiset innostamisyritykset tuntuvat vain lisäävän henkilökohtaista stressiä?
Innostus on ihmisen ensimmäisiä tunteita ja se syntyy kuin itsestään, jos sen tiellä ei ole esteitä. Innostus vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin, sillä se parantaa itseluottamusta, lisää optimismia, antaa energiaa, vapauttaa voimavaroja, edistää sosiaalisuutta ja auttaa jaksamaan. Se on haluttu ja kaivattu tunne, sillä se Lue lisää…
Miten voit saada päivittäiset valintasi, sekä tietoiset että tiedostamattomat, tukemaan hyvinvointiasi? Mitä olet vapaa valitsemaan? Voitko valinnoillasi vaikuttaa onnellisuuteesi?
Tutkimustulosten mukaan kyllä voit! Ne nimittäin osoittavat, että ihminen pystyy vaikuttamaan omalla tahtotilallaan ja valinnoillaan hyvinkin paljon omaan hyvinvointiinsa. Myös silloin kun saa osakseen jotakin, mitä ei haluaisi tai silloin, kun ei saa sitä mitä haluaa.
Miten elää ihmisenä ihmisen kokoisella paikalla? Mihin minulla on mahdollisuus vaikuttaa, mihin on opittava suostumaan?
Olen luonteeltani tarkkailija. Tarkkailen ympäristöä ja luontoa, merenpinnan aaltojen väreilyä, lintujen liitelyä, pilvien liikkeitä. Tarkkailen ihmisiä liikenteessä, toreilla ja turuilla, kauempana ja lähempänä, työelämässä ja vapaa-aikana. Tarkkailen sanoja, joita lausutaan ja sanoja, joita ei lausuta, eleitä, ilmeitä. Ja ennen kaikkea tarkkailen itseäni, ajatuksiani, tunteitani, mielialojani, uskomuksiani, aikeitani, motiivejani. Onnistumisiani ja epäonnistumisiani. Lue lisää…
Kiitos että liityit Sitkeä Selviytyjän seuraan. Toivon sinulle monia oivalluttavia hetkiä!
Good company in a journey makes the way seem shorter. — Izaak Walton