Uteliaisuudesta hyötyvät niin yksilöt kuin työyhteisöt, mutta tiedätkö miten?

Kun olin lapsi, omassa ympäristössäni uteliaisuutta pidettiin negatiivisena asiana, tirkistelynhaluna toisten asioihin, joka ei millään muotoa ollut soveliasta. Sen ajan yhteiskunnassa ei tiedostettu uteliaisuudessa piilevää mahtavaa voimaa, mutta sittemmin lukuisat tieteelliset tutkimukset ovat kyenneet osoittamaan ne hyödyt, jotka terveessä uteliaisuudessa ovat saavutettavissa.

Olen kirjoittanut uteliaisuuden merkityksestä yksilön näkökulmasta monissa blogeissani, niistä löydät listan artikkelin lopusta. Tässä artikkelissa keskityn työyhteisöihin, miksi ja miten niissä kannattaa uteliaisuus ottaa tietoisemmin yhteiseksi tavoitteeksi. Lopuksi annan esihenkilöille muutaman käyttökelpoisen vinkin, miten uteliaisuutta voi parhaiten työyhteisöissä tukea.

Mitä uteliaisuus on

Evoluution näkökulmasta ihmiskunta ei olisi olemassa ilman uteliaisuutta, halua nähdä, kokea, keksiä, löytää uusia asioita. Yksilöllisesti olemme erilaisia siinä, kuinka uteliaita olemme. Siihen taas vaikuttavat mm. perimä, kasvatus, ympäristö ja kulttuuri, jossa toimimme.

Tutkimusten mukaan uteliaisuus on kasvun ja oppimisen moottori sekä taitoa ihmetellä ja tutkia. Luovuus tarvitsee polttoaineekseen uteliaisuutta, ja niin myös tänä päivänä tuiki tarpeelliset työyhteisötaidot kuten ratkaisutaidoissa kehittyminen, näkökulmien laajentaminen tai resilienssin vahvistaminen.

Miksi uteliaisuudessa on supervoimaa

Jos kysyn sinulta, tunnetko töissäsi riittämättömyyden tunteita, nostatko kätesi ylös? Niinpä, meitä on monta… Seuraava kysymys, korostetaanko työyhteisössäsi, kuinka tärkeää on innostua ja innostaa muitakin, tai vähintäänkin olla latistamatta muiden innostusta? Ja kun muut siinä vieressä puhkuvat innostusta, ja itse laahaudut viimeisillä voimillasi joskus monia vuosia sitten kiinnostaneeseen työhösi, mutta josta nyt on kaikki hohto kadonnut, niin tunnetko taas muiden innostuksen äärellä riittämättömyyttä, jopa vielä enemmän kuin aiemmin? Niinpä. Me emme innostu pakottamalla tai vaatimalla, emmekä silloin, kun voimavarat kuluvat kaikkein oleellisempaan eli hengissä pysymiseen ja hetkestä selviytymiseen. On tunnettu tosiasia, että kun ihminen tuntee riittämättömyyttä, hänen on mahdotonta innostua. Samoin on kiireen tunnun kanssa, ja jos elämä on muuttunut suorittamiseksi, silloin voimavarat eivät tunnu riittävän edes ajatukseen uteliaisuuden herättämisestä.

Mutta tutkimusten mukaan on olemassa yksi keino, jolla voidaan päästään paljon pidemmälle, ja tässä astuu kuvaan mukaan uteliaisuus ja sen herättäminen. Harvardin Business Schoolin professori Francesca Ginonin (2018) tutkimusten mukaan meillä on usein vääränlaisia käsityksiä uteliaisuuden vaikutuksesta ja sen käytön esteinä paljon erilaisia asenteita. Kuvittelemme, että seurauksena olisi ristiriitojen lisääntymistä, eksymistä fokuksesta tai kustannusten nousua, mutta todellisuudessa asia on lähes päinvastoin. Kunhan vain organisaatiossa on luotu yhteinen ymmärrys sille, millaiset arjessa syntyvät tekijät mahdollistavat uteliaisuuden syntymisen.

Miten työyhteisössä voi ruokkia uteliaisuutta

Paitsi synnynnäinen ominaisuus, uteliaisuus on myös taitolaji, jota kannattaa kehittää ja houkutella esiin. Ensinnäkin jo tunteena uteliaisuus aktivoi ja motivoi, sillä uteliaana on mahdotonta olla yhtä aikaa ärtynyt, masentunut, turhautunut tai vihainen. Jokainen meistä voi herättää oman uteliaisuutensa yksinkertaisillakin keinoilla, kuten esimerkiksi kokeilemalla tavallisena arkipäivänä jotain uutta (lisää aiheesta aiemmissa blogeissani).

Jos esihenkilönä haluat herättää innostusta, aloita herättelemällä ja tukemalla ihmisten uteliaisuutta. Se puolestaan ei synny ilman tietoista ponnistelua asian eteen, vaan sille täytyy raivata tilaa ja toimivia arjen käytänteitä, joista tärkeimmät alkavat itsestäsi. Onko oma johtamistapasi uteliaisuuden sallivaa? Tunnistat sen siitä, onko tapanasi kysyä avoimia kysymyksiä enemmän kuin antaa valmiita vastauksia. Millaista esimerkkiä näytät uteliaisuudesta? Palkitaanko teillä uteliaisuudesta ja oppimisesta, uusien asioiden tutkimisesta ja uudenlaisista ratkaisuehdotuksista? Miten itse reagoit nk. keskinkertaisiin ideoihin (sillä monesti ne toimivat jonkin vielä paremman idean katalysaattoreina)? Jaksatko kuunnella tuomitsematta, sanomalla: onpa mielenkiintoinen tulokulma, ei olisi itselle tullut edes mieleenikään, tätä voisit / voisimme kyllä lähteä tutkimaan lisää.

Francesca Ginonin tutkimuksessa oli kaksi sadan hengen työntekijäryhmää, jotka molemmat saivat kahdesti viikossa tekstiviestin neljän viikon ajan. Toiselle ryhmästä lähetettiin tekstiviestejä, joissa kysyttiin, mistä työntekijä on tänään kiinnostunut työstään ja samalla kannustettiin uteliaisuuteen aina kuin mahdollista. Toiselle ryhmästä lähetettiin tekstiviestejä, joissa puolestaan kysyttiin tehtävien suorittamisesta ja niistä suoriutumisesta. Tulokseksi saatiin, että uteliaisuuteen kannustetut suoriutuivat tehtävistään toiseen ryhmään verrattuna huomattavasti laadukkaammin ja luovemmin.

Eli tiivistettynä: innostumiseen ei voi pakottaa, mutta innostuminenkin on mahdollista uteliaisuuden avulla. Se puolestaan ei synny tyhjiössä, vaan sen eteen pitää tehdä tietoista työtä.

Yksilötasolla olen käsitellyt uteliaisuutta seuraavissa blogeissani:
24.3.2021 Millaisia keinoja sinulla on omassa selviytymispakissasi?
25.10.2019 Miten selviän pimeydestä?
31.10.2018 Kuolinvuoteen äärellä- Mitä elämässäni voisin vielä tehdä, jotta lähdön hetkellä ei kaduttaisi?