”Nyt kysytään sitkeyttä sitkeyden perään”, totesi presidenttimme uuden vuoden puheessaan. Mutta mistä sinnikkyyttä saa, tai miten sitä voi itsessään vahvistaa?

Erilaisia käsitteitä

Sitkeys, sinnikkyys, sisu, resilienssi ja tahdonvoima ovat toistensa lähikäsitteitä, mutta tutkimusten mukaan niillä kuitenkin tarkoitetaan hieman eri asioita. Sitkeys ja sinnikkyys ovat päämäärätietoisuutta ja periksi antamattomuutta pitkän aikavälin tavoitteita kohtaan. Sisu puolestaan alkaa siitä, mihin sinnikkyys loppuu. Sisua tutkineen Emilia Lahden mukaan sisu on ihmisen psykologinen kapasiteetti, joka auttaa ihmistä ylittämään senhetkiset voimavaransa.

Resilienssistä puhutaan, kun tarkastelussa on vaikeuksista selviäminen, ts. vastoinkäymisistä palautuminen. Tahdonvoima puolestaan on ihmisen kykyä kohdistaa ja kontrolloida omia tekojaan, jotta saa aikaiseksi niitä asioita, joita haluaa saada aikaiseksi.

Logoterapian parissa tunnetaan myös käsite hengen uhmavoima, jolla tarkoitetaan mm. aiheesta vuonna 2004 väitelleen kasvatustieteiden tohtori Lauri Pykäläisen mukaan meissä jokaisessa olevaa henkistä kykyä vastustaa sisäisiä tai ulkoapäin tulevia rajoituksia ja ottaa niihin etäisyyttä. Tuo kyky on meissä jo valmiina ja voimme siis pääsääntöisesti itse valita, käytämmekö sitä vai emme. Tämä voima on alati ulottuvillamme ja sen avulla meidän on mahdollista nousta vallitsevia olosuhteita tai oman mielen tuottamia itseä rajoittavia uskomuksia vastaan.

Mihin ihminen on hukannut uskonsa omaan sisäsyntyiseen sinnikkyyteensä?

Mietin usein, mitä vanhempani, isovanhempani tai isoisovanhempani olisivat n. 50-100 vuotta sitten vastanneet kysymykseen, mitä sinulle tarkoittaa sinnikkyys. Epäilemättä olisin saanut kummastuneita katseita osakseni ja ehkäpä huolen siitä, että kysyjän omassa päässä on nyt jokin muttereista mennyt sijoiltaan. Noina aikoina sinnikkyys oli itsestään selvästi läsnä ihmisen arjessa, sillä sen avulla rakennettiin pala kerrallaan parempaa maailmaa tuleville sukupolville.

Näin jokin aika sitten artikkelin Aamulehdessä, jossa lääketieteen tohtori ja psykiatrian erikoislääkäri Riittakerttu Kaltiala toteaa seuraavaa: “Ehkä me liikaa fokusoimme haurauteen, kärsimykseen ja tuen tarpeeseen. On toki tärkeää saada tukea, mutta ei ihminen elämässä ihan lastu laineilla ole. Hänessä on voimavaroja, sitkeyttä ja joustavuutta. Ei kaikessa tarvita ammattilaisten apua.”

Hyvin sanottu! Se, mitä omista sinnikkyysmahdollisuuksistaan uskoo, liittynee ensinnäkin ihmiskäsitykseen, eli siihen, minkä ajattelee ihmiselle ylipäätään olevan mahdollista. Ajatteleeko siten, että sinnikkyys on luonteenpiirre, jota ihmisellä joko on tai ei ole. Vai ajatteleeko sen olevan ihmiseen sisäänrakennettu ominaisuus, joka odottaa vain sen käyttöönottamista, joko omin voimin tai ammattilaisen tukemana?

Toiseksi se liittyy pystyvyysuskoon, eli ihmisen omaan käsitykseen siitä, mikä itselle on mahdollista ja mikä ei, mihin kykenee juuri sen hetkisillä tiedoilla ja osaamisella. Stanfordin psykologian professori Carol Dweckin luomat käsitteet kasvun (Growth Mindset) ja muuttamattomuuden (Fixed Mindset) mielenlaaduista ovat yksi tapa hahmottaa näitä eroavaisuuksia.

Sinnikkyyteen liittyy läheisesti myös toiveikkuus ja toipumiskyky. Ja meillä jokaisella sinnikkyys näyttäytyy omanlaisena ja omantasoisena ilmiönä; se, mikä minulle on riittävää sinnikkyyttä ei ole sitä välttämättä sinulle, ja päinvastoin.

Voiko sinnikkyyttä opetella?

Kyllä voi! Evoluution näkökulmasta asia on ilmiselvä: ihmiseen on luotu jokin sisäinen mekanismi, jonka avulla hän voi ja pystyy ottamaan tuon valmiina olevan psykologisen ja/tai henkisen kapasiteettinsa käyttöön. Me emme ihmiskuntana olisi muutoin olemassa, jollei ihmisellä oli valmiina tätä sisäistä voimaa.

Sinnikkyyden opiskelu on aina henkilökohtainen prosessi, matka, jonka aloituspiste rakentuu henkilökohtaiselle elämäntilanteelle. Elämä siis kysyy, mitä vastaat? Eli mitä juuri sinä tarvitset saadaksesi sinussa jo valmiina olevan voiman käyttöösi? Tarvitsetko vahvistusta omien uskomustesi läpipenkomiseen vai kenties helikopteriperspektiiviä tarkastella nykyistä tilannettasi kauempaa? Starttivoimaa sinnikkyyden opetteluun? Tai olisiko hyvä tuoda tietoisuuteen ja näkyviin aiemmat onnistumisesi sinnikkyyden saralla? Sillä olen aivan varma siitä, että niitäkin sinulla on!