Elätkö vain juhlista ja juhlahetkistä? Ei ehkä kannattaisi, sillä hyvinvoinnillesi on merkittävintä se, millaisia tuntemuksia arkesi sinussa synnyttää.

Kukapa meistä ei innostuisi kauan kaivatun loman, vapaapäivien tai juhlan odotuksesta ja koittamisesta. Ihminen janoaa saada tuntea kuplivaa jännitystä joskus tapahtumaköyhän ja kuormittavankin arjen keskellä. Arkea elämme kuitenkin suurimman osan ajastamme, joten kurkataanpa hetkeksi siihen, mitä sinä voit ja mitä kannattaa tehdä oman arjen sietokykysi eteen.

Arkeen on monta näkö- tai tulokulmaa

Monelle meistä arki toistuu melko samankaltaisena päivästä toiseen. Eletty oma elämä samankaltaisine päivineen tuntuu niin tutulta ja tavalliselta, ettei siihen oikein enää osaa kiinnittää edes huomiota. Päivien toisteisuus luo parhaimmillaan turvallisuutta, joka on meidän perustarpeitamme.

Pieni sivuhuomio: tunnistan hyvin tilanteen, jossa kansakuntana nyt elämme ja jossa monelle arki on kaikkea muuta kuin turvallista. Artikkelini ei koske nyt heitä, vaan meitä, jotka helposti ajaudumme kokemaan arkemme harmaana, tylsänä ja yllätyksettömänä, ellei se sisällä glamouria tai wau-elämyksiä – jotakin sellaista, mitä muiden elämässä kadehdimme, ja osaksemme toivomme.

Aloita kysymällä itseltäsi, arvostatko omaa arkeasi? Tuoko sen toisteisuus sinulle tyytyväisyyttä vai tyytymättömyyttä? Jos tuo jälkimmäistä, mitä voisit asialle tehdä? Tarkista ainakin omat ehtosi, millä suostut tyytyväisyyttä kokemaan. Ja samalla pohdi, onko sinun osasi laatia elämälle ehtoja, vai onko se sittenkin elämä, joka sinulle nuo ehdot asettaa?

Rutiinit kuuluvat arkeemme sekä hyvässä että pahassa.

Ensinnäkin rutiinit tuovat turvaa ja selkeyttä. Kun osa asioista sujuu sen suuremmin miettimättä, antaa se aikaa ja tilaa ponnistuksia vaativille teoille. Samalla mieli saa tilaa vaellella ja ajatuskapasiteetti on käytettävissä täysimääräisesti niihin ”tärkeisiin” asioihin.

Rutiinit myös tuskastuttavat, sillä ne ovat monille tylsiä. Mieli janoaa aina vain lisää tai jotakin enemmän. Ihminen ajautuu jälleen asettamaan ehtoja elämälle: pystyn olemaan tyytyväinen vasta kun saan sitä tai koen tätä.

Rutiinit ovat siis toisaalta hyvästä, mutta oman mielen hyvinvoinnin näkökulmasta on hyvä joskus pysähtyä kysymään itseltään, miksen muuttaisi rutiinejani, tai mikä estää minua muuttamasta niitä? Voisinko kokeilla aamutoimieni suorittamista eri järjestyksessä? Työmatkan kulkemista eri reittiä? Tekemällä jotain positiivista tavatonta joko itselleni tai muille?

Arjen sietokyky ja sen vahvistaminen

Sanotaan, että arjen sietokyky on yksilöllistä ja se muotoutuu jo lapsuudessa. Jos sinulla on lapsi, millaista esimerkkiä sinä arjen hallintataidoista hänelle näytät? Saako ja pitääkö välillä olla myös tylsää, jotta lapsi oppi tuiki tärkeää kykyä sietää tavallisuutta, tavanomaisuutta, tapahtumaköyhyyttä ja paikallaanoloa? Tätä sietokykyä vahvistamalla säästät lapsesi monilta tulevilta ongelmilta, ja autat häntä pysymään pinnalla hänen kohdatessaan tulevaisuudessa erilaisia kipupisteitä ja vastoinkäymisiä.

Eikä tämän ominaisuuden opettelu ole liian myöhäistä sinullekaan, joka et omassa historiassasi ole tähän kovin hyvin aiemmin valmentautunut.
Tässä muutama ehdotus, mitä kannattaa pohtia, jotta voit vahvistaa omaa sietokykyäsi:

• Mieti ennakko-odotuksiasi.
  Voiko tai pitääkö ihmisen elämä olla jatkuvaa ilotulitusta? Parhaimmastakin superkokemuksesta tulee usein toistuvana uusi normi, jolloin nälkä uudelle taas herää ja aiempi kiva ei enää riitä. Uhkana on maailma, jossa mikään ei enää riitä. Haluatko sinä sitä?
• Kaikki maailman mahdollisuudet eivät ole sinulle tarkoitettu.
  Tämän päivän ihminen elää maailmassa, jossa kaikkea on tarjolla, heti ja nyt. Some luo omalta osaltaan harhaa siitä, että kaikki on kaikille mahdollista, kunhan vain tarpeeksi päämäärätietoisesti ja tavoitteellisesti sitä yrittää. Väärin! On tärkeää oppia pysähtymään sen kysymyksen äärelle, mitä oikeasti ja aidosti haluaa mahdollisuuksien tähtitaivaasta toteuttaa, sillä tuo valinta muokkaa sitä, mitä sinusta ihmisenä tulee ja kuka pohjimmiltasi olet ja aiot olla.
• Tarkista uskomuksesi.
  Arkea voi havainnoida eri tavoin, kuin mihin omat tottumuksesi sinua ohjaavat. Me teemme itse valintamme siitä, mistä me haemme elämäämme valot ja värit. Valitsemme myös, otammeko asiat itsestäänselvyyksinä, minulle automaattisesti kuuluvina, vai ymmärrämmekö elämän lahjaluonteen? Mitä omasta elämästä löytyy sellaista, mistä voit olla kiitollinen?

Meitä edeltävät sukupolvet suhtautuivat arkeensa realistisemmin enemmän jalat maassa -asenteella. Nykyinen aineellinen yltäkylläisyys ja lukemattomat käsillämme olevat mahdollisuudet eivät pelkästään ole hyvästä, vaan pahimmillaan ahdistavat. Kun ihminen itse ei enää tiedä, mitä haluaa tai tarvitsee, eikä kukaan muukaan sitä kerro, ajautuu hän helposti etsimään jännitystä elämäänsä, jonka seurauksena aivan liian usein ihminen saa kokemuksen sisäisestä tyhjyydestä ja merkityksettömyydestä.

Haluatko sinä itsellesi tai läheisesi osaksi lisää näitä tyhjyyden ja merkityksettömyyden kokemuksia, vai olisiko jo aika motivoitua hakemaan valoisammat värit omalle tavalliselle arjelleen?