Search

Nöyryys – hyve vai pahe?

Viimeaikaisia uutisia kuunnellessani otsikon kysymys ei vain jätä rauhaan. Suomalaiseen luterilaiseen työetiikkaan kuuluu tietynlainen nöyryys, eli ajatus kuuliaisuudesta, vaatimattomuudesta, sopeutuvaisuudesta, joustavuudesta ja jopa tottelevaisuudesta. Olisiko jo aika haudata tämänkaltainen nöyryys ja miettiä uusiksi kenelle, miksi tai miten olemme nöyriä.

Nöyryyttä on pidetty hyveenä jo vuosisatojen ajan. Lähes yhtä kauan on tiedetty, että sitä voi käyttää myös vallankäytön välineenä, ja totisesti tuntuu siltä, että tämän välineen käyttö osataan meillä nyt erityisen hyvin. Nöyryyden vastakohtana pidetään ylpeyttä, jota valitettavan usein pidetään lähes syntinä. Voisiko (ammatti)ylpeys kuitenkin pelastaa meidät vääränlaiselta nöyryydeltä?

Sillä on olemassa sekä tervettä nöyryyttä että epätervettä. Terveesti nöyrä ihminen on sinut kohtalonsa, elämänsä ja itsensä kanssa, ja katsoo muita ihmisiä tasavertaisina, ei ylempää eikä alempaa, ei parempana tai huonompana kuin itse on. Hänen ei tarvitse käyttää kanssaeläjiensä nöyryyttä hyväkseen saadakseen itselleen enemmän tai parempaa. Epätervettä nöyryyttä taas kutsutaan nöyristelyksi.

Onko vaikeneminen uusi tapamme nöyristellä? Suun pitäminen kiinni silloin, kun merkityksellisempää olisi puhuminen? Poiskatsominen silloin kun pitäisi katsoa kohti? Epäkohdista vaikeneminen, kun kerran kukaan muukaan ei puhu? Pelko ainaisen valittajan maineen saamisesta, mustalle listalle joutumisesta, kostokierteestä tai työpaikan menettämisestä pitävät tehokkaasti yllä vaikenemisen kulttuuria. Sen seurauksena moni joutuu työelämässä kokemaan eettistä stressiä, eli työskentelemään omien arvojensa vastaisesti.

Ihmisellä on kuitenkin peloistaankin huolimatta enemmän vaihtoehtoja kuin hän tulee ehkä ajatelleeksikaan. Vaihtoehtoja voi lähteä etsimään hyvän sparraajan avulla, itsekasvatuksen tai kollektiivisen vaikuttamisen kautta. Tahto- ja keinovoimaa voisi lähteä etsimään esimerkiksi maailmanlaajuista hyveistä, joita positiivisen psykologian uranuurtajien Martin Seligmanin & Cristopher Petersonin (Character Strengths and Virtues 2004) mukaan ovat viisaus, luonteenlujuus, inhimillisyys, oikeudenmukaisuus, kohtuus ja itsensä ylittämisen kyky.

Otetaanpa näistä esille nyt kaksi hyvettä: luonteenlujuus, joka on rohkeuden, sinnikkyyden, pitkäjänteisyyden ja rehellisyyden vahvistamista sekä itsensä ylittämisen kyky, joka on kykyä kokea merkitystä ja kykyä suuntautua itsestä ulospäin jotakin arvokasta (asiaa, ihmistä, tekoa tms.) kohti. Kaikki hyveet erikseen ja yhdessä erilaisina annostuksina luovat eksistentiaalista terveyttä (olennainen tavoite kaikilla Sitkeän Selviytyjän verkkokursseilla), eli sitä että yksilö tekee ja uskaltaa tehdä aidon omantuntonsa mukaisia valintoja.

Onko nöyryys siis hyve vai pahe? Jokainen meistä tekee omat valintansa. On viisasta nöyryyttä suostua elämään ihmisen kokoisella paikalla muistaen, että jokaisella meistä todellakin on luonteenlujuutta ja kykyä ylittää itsemme, vaaditaan vain näiden kykyjen käyttöönottamista. Voimme aloittaa kysymällä itseltämme, mikä voisi olla pienin mahdollinen, hyvää tekevä valintani jo tänään? Mitä voisin tehdä pienesti toisin kuin eilen? Mikä olisi ensimmäinen askeleeni?

0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Takaisin ylös