Miksi on niin vaikeaa hyväksyä oma kompastelu?

Mitä sinä teet, kun kompastut? Manaatko kömpelyyttäsi, vilkaiset ympärillesi ja toivot ettei kukaan huomannut? Puret hammastasi yhteen, moitit itseäsi ja komennat olemaan jatkossa varovaisempi tai parempi? Vai kiitätkö itseäsi siitä, että kompuroinnin kautta annoit mahdollisuuden itsellesi tutustua maailmaan avarammin silmin ja opit itsestäsi ja maailmasta enemmän ja laajemmin kuin mitä olisi mahdollista ilman kompurointia? Lue lisää ”Miksi on niin vaikeaa hyväksyä oma kompastelu?”

Miten opin ratkaisemaan asioitani?

Väsyttää nämä ainaiset huolet. Ne vievät energiaa, upottavat kaiken aloitteellisuuden, sammuttavat luovuuden, enkä ole nyt edes järin mukava ihminen läheisilleni (enkä itselleni). Ja niin vain tulee tarvottua samoin ajatuksin ja samoin askelin päivä kerrallaan eteenpäin. Mutta haluanko edes mitään muuta? Onko märehtiminen kuitenkin minulle ravitsevampaa tai ainakin helpompaa kuin sen jonkin pienen asian muuttaminen, jonka avulla elämä voisi olla hieman mielekkäämpää? Lue lisää ”Miten opin ratkaisemaan asioitani?”

Miten opettelisin kuulemaan omaa sisäistä ääntäni?

Meillä on ympäristössämme paljon seireenejä. Tiedäthän, sellaisia yhteisesti jaettuja ajattelumalleja tai ajatusharhoja, jotka houkuttelevat luokseen ja otteen meistä saatuaan ”repivät kappaleiksi”, eli vievät voimavaramme ja eksyttävät pois oman sisäisen viisauden lähteiltä. Miten sinä voit itseäsi näiltä suojata jotta kuulisit jälleen oman viisautesi? Lue lisää ”Miten opettelisin kuulemaan omaa sisäistä ääntäni?”

Ympäristön katsominen uusin silmin, miksi ihmeessä?

Sitkeän Selviytyjän toukokuun teemana on ”Uusin silmin, out of the Box”. Mitä sillä oikein tarkoitetaan? Mitä hyötyä siitä minulle voisi olla ja miten osaisin siihen ryhtyä? Entä miten sitä pitäisi toteuttaa? Eikö riitä, että ajattelen, mitä ajattelen, katson mitä katson sillä tyylillä, joka minulle on jo tavaksi tullut ja sillä olen hyvin tähänkin asti pärjännyt?

Lue lisää ”Ympäristön katsominen uusin silmin, miksi ihmeessä?”

Mikä avuksi, kun tahdonvoima ei enää riitä?

Millainen ihminen on arvokas? Meillä arvostetaan suorittajia, yksilöllisen tai yhteisöllisen tavoitteen saavuttajia. Sellaisia, jotka ovat liikkeessä, saavat aikaan, ovat päämäärätietoisia ja sinnikkäitä. Mutta entäpä jos elämä heittää eteen yllättävän tilanteen, jossa vahva päättäväisyyskään ei enää riitä. Menettääkö silloin arvonsa? Toisten ihmisten tai eritoten omissa silmissään?

Lue lisää ”Mikä avuksi, kun tahdonvoima ei enää riitä?”

Nöyryys – hyve vai pahe?

Viimeaikaisia uutisia kuunnellessani otsikon kysymys ei vain jätä rauhaan. Suomalaiseen luterilaiseen työetiikkaan kuuluu tietynlainen nöyryys, eli ajatus kuuliaisuudesta, vaatimattomuudesta, sopeutuvaisuudesta, joustavuudesta ja jopa tottelevaisuudesta. Olisiko jo aika haudata tämänkaltainen nöyryys ja miettiä uusiksi kenelle, miksi tai miten olemme nöyriä. Lue lisää ”Nöyryys – hyve vai pahe?”

Mikä mielestäsi on selviytymistaidoista tärkein?

Yksi lukijoistani esitti minulle tämän kysymyksen jokin aika sitten. Kysymys oli pysäyttävä ja tervetullut, sillä se vei minut pohtimaan teemaa oman ja asiakkaideni kokemushistorian, tutkimustulosten ja jopa ihmisen evoluution näkökulmista. Mikä on se taito tai kyky, jonka avulla ihmiskunta on säilynyt niin luonnonmullistuksista kuin henkilökohtaisista tragedioistakin? Vastaus on: toivo. Lue lisää ”Mikä mielestäsi on selviytymistaidoista tärkein?”

Kuolinvuoteen äärellä- Mitä elämässäni voisin vielä tehdä, jotta lähdön hetkellä ei kaduttaisi?

Oletko kuullut saattohoidon asiantuntijoilta tai kuolemaa päivittäin työssään kohtaavilta, mitä ihmiset eniten katuvat kuolinvuoteellaan? Oletko tullut itse miettineeksi, mitä sinä itse katuisit? Vai haluaisitko elää niin, että lähdön hetkellä pystyt sanomaan: tulipa elettyä hyvä, arvokas ja antoisa elämä?

Lue lisää ”Kuolinvuoteen äärellä- Mitä elämässäni voisin vielä tehdä, jotta lähdön hetkellä ei kaduttaisi?”

Mitä sinä itsessäsi ruokit?

Meihin kaikkiin on sisäänrakennettuna kyky sekä hyvään että pahaan, monessa eri mittasuhteessa. Milloin viimeksi olet kysynyt itseltäsi, kumpaa sinä itsessäsi ruokit? Miten se arjessasi näkyy? Kumman ruokkiminen on helpompaa tai mieluisempaa? Vaikuttavatko muut ihmiset siihen, kumpaa ruokit?

Tämän kuukauden blogini on tarina, josta liikkuu monta eri versiota ja joka on monille ehkä jo entuudestaan tuttu. Tässä siitä yksi versio lisää.

Olipa kerran yhteisössä vanha, viisas, kokenut ja kaikkien kunnioittama päällikkö. Lue lisää ”Mitä sinä itsessäsi ruokit?”

Milloin viimeksi muistat olleesi innostunut?

Muistatko vielä, miltä innostus tuntuu? Tunnistatko oman innostuksesi lähteet? Miten sinä vaalit kykyäsi innostua? Mikä on sinun tapasi näyttää innostustasi ja miten sinä innostat muita? Entä sitten, kun ei innosta ja kaikenlaiset innostamisyritykset tuntuvat vain lisäävän henkilökohtaista stressiä?

Innostus on ihmisen ensimmäisiä tunteita ja se syntyy kuin itsestään, jos sen tiellä ei ole esteitä. Innostus vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin, sillä se parantaa itseluottamusta, lisää optimismia, antaa energiaa, vapauttaa voimavaroja, edistää sosiaalisuutta ja auttaa jaksamaan. Se on haluttu ja kaivattu tunne, sillä se Lue lisää ”Milloin viimeksi muistat olleesi innostunut?”

Osaatko tehdä hyvää tekeviä valintoja?

Miten voit saada päivittäiset valintasi, sekä tietoiset että tiedostamattomat, tukemaan hyvinvointiasi? Mitä olet vapaa valitsemaan? Voitko valinnoillasi vaikuttaa onnellisuuteesi?

Tutkimustulosten mukaan kyllä voit! Ne nimittäin osoittavat, että ihminen pystyy vaikuttamaan omalla tahtotilallaan ja valinnoillaan hyvinkin paljon omaan hyvinvointiinsa. Myös silloin kun saa osakseen jotakin, mitä ei haluaisi tai silloin, kun ei saa sitä mitä haluaa.

Lue lisää ”Osaatko tehdä hyvää tekeviä valintoja?”

Saanko olla inhimillinen?

Miten elää ihmisenä ihmisen kokoisella paikalla? Mihin minulla on mahdollisuus vaikuttaa, mihin on opittava suostumaan?

Olen luonteeltani tarkkailija. Tarkkailen ympäristöä ja luontoa, merenpinnan aaltojen väreilyä, lintujen liitelyä, pilvien liikkeitä. Tarkkailen ihmisiä liikenteessä, toreilla ja turuilla, kauempana ja lähempänä, työelämässä ja vapaa-aikana. Tarkkailen sanoja, joita lausutaan ja sanoja, joita ei lausuta, eleitä, ilmeitä. Ja ennen kaikkea tarkkailen itseäni, ajatuksiani, tunteitani, mielialojani, uskomuksiani, aikeitani, motiivejani. Onnistumisiani ja epäonnistumisiani. Lue lisää ”Saanko olla inhimillinen?”

Takaisin ylös