Kuulutko sinäkin siihen ihmisjoukkoon, joka Suomen ja koko maailman sulkeuduttua ajattelit, että nyt vihdoinkin on aikaa siivota kaapin perukat, järjestellä 20 vuotta odottaneet valokuvaröykkiöt hienoihin kansioihin, lukea kaikki lukemista odottaneet kirjat kirjahyllystä? Ja nyt kun olemme palaamassa takaisin normaaliaikoihin, huomaat että mitään näistä et ehtinyt?

Poikkeuskevään mietteitä

Myönnän että silloin tällöin kevään aikana pohdin, että meneeköhän tämä poikkeusaika kohdaltani nyt sivu suun. Ehdinkö kokea nettikonsertit, ostaa lippuja nettiteattereihin, samoilla kaikki lähistön upeat luontopolut, vierailla virtuaalinäyttelyissä, kuunnella ne lukemattomat mielenkiintoiset podcastit? Ja kyllä nämä mahdollisuudet vain ohi menivät. Ainakin tällä kertaa.

Lukemattomat kerrat löysin itseni ”vain” sohvalta istumasta tai pilviä tuijottelemasta, vaikka kerrankin olisin voinut käyttää aikani paremminkin hyödyksi. Ikkunatkin olisi pitänyt pestä. No myönnettäköön, että töitä tuli tehtyä enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin. Poikkeusaikojen vuoksi Sitkeä Selviytyjä loi ilmaisen Navigoi vahvemmaksi! -ohjelman, jossa kaksi kertaa viikossa ilmestyy vinkkejä viisaisiin valintoihin. Yleisön pyynnöstä tuo ohjelma jatkuu, ja elokuussa palaamme kesätauon jälkeen jälleen uusiin vinkkeihin.

Mikä on tuo kalvava tunne?

Kaikesta merkityksellisestä tekemisestä huolimatta mieltä kalvoi tunne saamattomuudesta ja ehtimättömyydestä. Vihdoin heräsin (jälleen kerran) tähän itseni soimaamiseen. Sisäinen varikseni huuteli syytöksiä: mikset taaskaan, etkö saa aikaiseksi, olet laiska ja saamaton, et taida pystyä, mikset sinä, kun kaikki muutkin. Miten ihmeessä tämä varis on aina niin armoton ja miten sen saisi hiljennettyä?

Rajojen asettaminen SolvaajaSoilille

Aikani sitä kuunneltuani päätin, että nyt riittää. En edelleenkään lakannut istumasta sohvalla tai tuijottelemasta pilviä (enkä pessyt niitä ikkunoitakaan), vaan päätin asettaa varikselleni rajat. Ja keksin sille nimen, ja käyn sen kanssa nyt päivittäisiä keskusteluja. SolvaajaSoili jatkaa mäkättämistään, mutta nyt olen jämäkämpi enkä anna sille enää kaikkea valtaa. Kun kysyn siltä, mitä järkevää oikein yrität kertoa, niin huomaan että SolvaajaSoili hämmentyy. Se ei nimittäin osaa vastata, sillä se osaa vain mollata, haukkua, syyllistää sekä ohjata tuntemaan häpeää. Eli se ei koskaan anna sellaisia ohjeita, jotka helpottaisivat oloani. Se ei tunne sanoja armollisuus tai itsemyötätunto, se ei ohjaa kokemaan toivoa eikä uteliaisuutta. Eli se ei ymmärrä mitään ihmisen hyvinvoinnille tärkeistä asioista. Miksi siis tuollaista mokomaa kuuntelisin?

Ja kuinkas sitten kävikään?

No jämäkkyyden opettelu on ollut helpommin sanottu kuin tehty. SolvaajaSoilini on nimittäin hyvin tarmokas ja kova raakkumaan. Nyt kuitenkin olemme keskusteluissamme pääsemässä jo sen verran pitkälle, että varis hämmentyy, kun vastaan sille, että nyt en kuuntele sinua, vaan opettelen olemaan inhimillisempi itselleni ja se jos mikä on riittävää juuri nyt.

Eli aion kesälläkin laiskotella, tuijotella pilviä, unelmoida isoja. Tehdä välillä mitä huvittaa, välillä jotakin ”järkevämpääkin” (tai mistäs sitä tietää). Ja näin SolvaajaSoilinikin saa edes hetken lomailla. Uskallan tämän tehdä, sillä itsehän teen valintani ja niistä vastuuni kannan. Toivottavasti sinäkin uskallat?

Toivotan sinulle lukijani auvoisaa ja hehkeää kesää! Muistathan olla itsellesi armollinen?