Koska viimeksi olet pohtinut, millaisista vahvuuksista sinä olet rakennettu? Yrittääkö mielesi supista, ettei itsestäsi löydy vahvuuksia vaan vain heikkouksia? Tuntuuko siltä, että heikkouksien pohtiminen on jotenkin hyväksyttävämpää kuin vastaavasti vahvuuksien etsiminen itsestään?

Niinpä. Meitä näin ajattelevia on monia. Ja onko se meidän vikamme, jos meidät on kasvatettu ajattelemaan näin? Tai ympäristö on ollut sellainen, että muut ihmiset kyllä löytävät ja osoittavat omat vikani, jolloin on helppo uskoa, että se olisi ainoa totuus. Haluan nyt kuitenkin houkutella sinua katsomaan asiaa hieman toisin ja laajemmasta perspektiivistä.

Uskotko tosiaan, että ihminen olisi rakentunut heikkouksille ja heikkouksista? Että me ihmiskuntana olemme olemassa, koska ihminen on vain kimppu erilaisia heikkouksia? Jos näin ajattelet, eikö ihmiskäsityksesi ole hyvin pessimistinen? Ihmiskäsitys on jotakin sellaista, jonka meistä jokainen itse itselleen, tietoisesti tai tiedostamattaan valitsee. Se on mm. vastaus kysymyksiin, mikä mielestäni ihminen on, miten hänestä tulee sellainen kuin hän on ja mistä ihmisen arvo syntyy. Pessimistisen ihmiskäsityksen kanssa ei koskaan tule pettyneeksi, mutta mitä ihminen silloin tuleekaan sulkeneeksi itseltään pois? Ainakin toivon ja sen mahdollisuuden, että ihminen voi aina tavalla tai toisella olla myös oman elämänsä myötäluoja. Eli olethan tarkkana, millaisen ihmiskäsityksen kanssa valitset elää.

Ja ajatellaanpa sitten onnea, menestymistä tai oman elämän tuloksellisuutta, niin kumman luulet vievän parempiin tuloksiin, heikkouksiin keskittymisen vai vahvuuksiin panostamisen? Kuitenkin tutkitusti on niin, että vahvuuksiaan käyttävät ihmiset ovat onnellisempia ja luottavaisempia, energisempiä ja vähemmän stressaantuneita kuin vastaavasti heikkouksiensa kehittämiseen panostavat.

Miten omat vahvuutensa voisi sitten tunnistaa? Innostuin tästä aiheesta niin paljon, että kirjoitin tästä pienen ladattavan, tutkittuun tietoon perustuvan oppaan, jonka halutessasi voit ostaa täältä (a´17 euroa). On arvioitu, että vahvuuksia on olemassa noin 30 000 kpl, joten oletettavasti kaikille vahvuuksillesi et tule löytämään edes sanoja. Mutta tunnet ne kyllä sisimmässäsi, sen voin luvata!

Sanallistaminen ei tässä olekaan se tärkein juttu (ja itse asiassa en edes vahvuuksilla tarkoita sellaista rekrytointikonsulttien käyttämää vahvuuslistaa, josta kerrotaan työpaikan hakutilanteissa), vaan se että tutustut itseesi ja niihin itseltäsikin kenties piiloon jääneisiin sinulle ominaisiin sisäsyntyisiin vahvuuksiisi. Kaiken tavoitteena on siis se, että opit myöntämään ja tunnistamaan että sinussakin on vahvuuksia (on sitten ympäristö tai sinä itse sanonut mitä tahansa), osaat tarvittaessa ottaa niitä käyttöösi ja jopa laajentaa niiden käyttöä aivan uusille alueille.

Vahvuus on eri asia kuin opittu taito. Vahvuuden tunnistaa siitä, että se energisoi, innostaa ja vahvistaa, kun taas opitun taidon pitkäaikainen käyttäminen saattaa jopa uuvuttaa. Vahvuuden käyttäminen ei kuitenkaan aina ole helppoa tai tunnu siinä hetkessä energisoivalta, mutta pidemmän päälle sen hyvinvointivaikutus on kiistaton. Ja jos ihminen on pitkään voinut huonosti, häneltä on jo kenties päässyt unohtumaan, millainen on, kun voi hyvin, tai millainen voisi olla. Ja vahvuuttaan voi toki käyttää myös väärin tai väärässä paikassa. Oletko sinä huomannut, että tunnollisuuttasi käytetään jopa hyväksi? Tai sitä, että suorapuheisuus jossakin tilanteessa on hyve, jossakin pahe?

Mitä vahvuuksiensa tunnistamisesta sitten seuraa? Parhaimmillaan se lisää uskoa omaan itseen ja omiin mahdollisuuksiin. Vahvuusajattelua kehittämällä ihminen voi avata itsessään ovia, joiden olemassaolosta ei aiemmin ole osannut edes uneksia.

Miten on, haluaisitko sinä nyt tämän luettuasi lähteä tutkimaan, millaisista vahvuuksista sinä olet rakennettu? Pääset hyvään alkuun miettimällä omia elämänvaiheitasi, minkä avulla olet selvinnyt, minkä vahvuuksien varassa olet jatkanut eteenpäin. Toivotan sinulle löytämisen iloa!