Mitä ihminen kykenee tekemään ja miten selviytymään koettelemusten hetkellä? Tässä blogissani kerron neurologi ja psykiatri Viktor E. Franklista (1905–1997) ja hänen kiihkottomasta keskitysleiriteoksestaan Ihmisyyden rajalla. Artikkelia on lyhennetty ja muokattu alun perin Yritysetiikka-lehden numerossa 1/2010 julkaisemastani artikkelista: Elämä kysyy, mitä vastaat? Hädän hetkellä ihminen etsii kaiken tarkoitusta!

Harvardin yliopiston psykologian professori luonnehtii alkupuheenvuorossaan kirjaa dramaattisten kertomusten jalokiveksi. Tämä lyhyt (120 sivua), helppolukuinen ja koskettava teos onkin Yhdysvalloissa valittu kymmenen eniten ihmisten ajatteluun vaikuttaneen kirjan valiojoukkoon.

Franklin taustoista ja ajattelusta

Juutalainen Frankl väitteli v.1930 lääketieteen ja neurologian tohtoriksi ja ehti toimia mm. Am Steinhof -klinikan itsemurhaosaston johtajana ennen joutumistaan natsien keskitysleireille. Hän omisti elämänsä sen tutkimiselle, miksi toiset ihmiset selviävät henkisesti eheämpinä rankoissakin olosuhteissa kuin toiset. Hän uskoi ihmisen selviävän, jos tämä kykenee löytämään tarkoituksen elämälleen tai kärsimykselleen. Frankl siteerasikin usein filosofi Nietzscheä: hän, jolla on miksi elää, kestää melkein minkä tahansa, miten. Joutuessaan Auschwitziin Frankl oli valmistelemassa tutkimustensa perusteella toista väitöskirjaansa, jonka piilotti takkinsa vuoriin. Takki kuten kaikki muutkin vaatteet takavarikoitiin heti leirille saapumisen jälkeen.

Kärsimys ja tarkoitus

Franklin kirjalle antaa erityistä painoarvoa se, että hän joutui käytännössä testaamaan tutkimusteesiensä paikkansapitävyyden sekä elämään ne todeksi mitä hirvittävimmissä olosuhteissa keskitysleireillä. Kirjassaan Frankl kertoo, miten itse löysi vankielämälleen tarkoituksen / tarkoituksia menettämästään käsikirjoituksesta ja tarpeestaan kirjoittaa väitöksensä uudelleen. Häntä piti hengissä myös unelma kertoa vankikokemuksistaan vapauduttuaan, joten hän kuvitteli itsensä tulevaisuudessa pitämässä keskitysleirin psykologiaa käsitteleviä luentoja. Hän toteaakin että ”kärsiminen lakkaa eräässä mielessä olemasta kärsimystä sillä hetkellä, kun se löytää tarkoituksensa” (s.103).

Moni vangeista löysi tarkoituksen kärsimyksilleen toivosta nähdä jälleen rakkaimpansa, niin myös Frankl. Ennen leirille joutumistaan hän oli juuri avioitunut. Hän oli onnistunut saamaan itselleen ja raskaana olevalle vaimolleen liput viimeiseen Yhdysvaltoihin lähtevään laivaan, mutta tuolloin hän joutui tekemään erittäin vaikean eettisen päätöksen. Frankl tiesi heidän lähtönsä merkitsevän kuolemantuomiota vanhemmilleen ja sisaruksilleen (asemansa vuoksi lääkärinä hän oli siihen asti pystynyt suojelemaan heitä), joten hän päätti jäädä Wieniin.

Ihmisyyden rajalla -teoksen kolme ajanjaksoa

Ihmisyyden rajalla kuvaa vankien henkistä käyttäytymistä kolmen ajanjakson kautta. Ensimmäisenä Frankl käsittelee leirille saapumista seurannutta aikaa ja kuvaa, mitä vangissa tapahtuu, kun häneltä riistetään nimeä myöten kaikki ihmisarvo. Kauhun ja itsemurha-ajatusten rinnalla vangit viljelivät tietynlaista huumoria, ja uteliaisuudesta muodostui tärkeä tämän vaiheen itsesuojelukeino.

Toisessa ajanjaksossa Frankl kuvaa vankien vakiintumista leirin rutiineihin ja sitä, miten välttämätöntä hengissä säilymisen kannalta oli todellisuuden hämärtyminen ja tunteiden tylsistyminen. Vaikka ihmisiltä riistettiin kaikki arvot ja häntä kohdeltiin kuin eläintä, elämäntaitoa oli Franklin mukaan mahdollista harjoittaa myös olosuhteissa, jossa kärsimys on koko ajan läsnä. Hänen keskeinen teesinsä on, että ihminen on aina vapaa valitsemaan suhtautumisensa annettuihin olosuhteisiin!

Kolmas osa teoksesta käsittelee leiriltä poispääsyä ja vapautumista seurannutta ajanjaksoa kuvaillen miten ihminen henkisesti ja moraalisesti käyttäytyy vuosikausien henkisten paineiden äkillisesti poistuessa. Yksi ydinkysymyksistä on, miten rakentaa uusi elämä, kun kyky tuntea mielihyvää on menetetty? Frankl kertoo omasta hitaasta toipumisestaan ”askel askeleelta edistyin, kunnes minusta tuli jälleen inhimillinen olento” (s. 84).

Franklin teesit pätevät yhä tänäänkin

Frankl sai vapautuessaan tietää menettäneensä vaimonsa, syntymättömän lapsensa, vanhempansa ja lähes kaikki sukulaisensa ja kollegansa keskitysleirien kaasukammioihin. Nykylukija voi vain kuvitella, millaisia henkisiä kykyjä ihminen tuollaisessa tilanteessa tarvitsee. Ja Frankl totisesti eli todeksi omat teesinsä, jotka näyttävät kestävän aikaa ja olevan tarpeen meille 2020-luvulla elävillekin:

1. Jos ihmiseltä riistetään kaikki, niin koskaan häneltä ei voida viedä vapautta valita oma suhtautumisensa mihin tahansa annettuun tilanteeseen. Poikkeuksellisen vaikeassa tilanteessa ihmisellä on aina mahdollisuus kasvaa henkisesti itsensä yläpuolelle.
2. Ihmisellä on kaikissa olosuhteissa mahdollisuus säilyttää arvokkuutensa inhimillisenä ihmisenä, sillä inhimillinen elämä ei milloinkaan lakkaa olemasta merkityksellinen.
3. ”Ihminen ei ole vain olemassa, hän myös valitsee tiensä ja päättää, mitä hänestä kulloinkin tulee”.

Logoterapia herättää kiinnostusta ympäri maailmaa

Franklin mukaan elämä keskitysleirissä repi auki ihmissielun tuoden esiin kaikista ihmisistä erilaisina sekoituksina löytyvän hyvän ja pahan. Hän jakoi kokemustensa perusteella ihmiset kunnollisiin ja kunnottomiin korostaen sitä, että kaikista ryhmistä on helppo löytää inhimillistä hyvyyttä. Hän kieltäytyi koko elämänsä ajan osallistumasta natsien kollektiiviseen syyllistämiseen. Hän avioitui uudelleen, sai tyttären ja omisti loppuelämänsä auttaakseen lääkärinä muita ihmisiä löytämään elämälleen tarkoituksen. Tarkoitus, vapaus ja vastuu sekä ihmisen ymmärtäminen fyysisenä, psyykkissosiaalisena sekä henkisenä olentona ovat hänen perustamansa logoterapian (psykoterapian nk. kolmas wieniläinen koulukunta) kulmakiviä. Kirjan loppuosassa esitellään logoterapian peruskäsitteitä.

Frankl toteutti unelmansa kirjoittaen valmiiksi toisen väitöskirjansa (julkaistu Suomessa 1983 nimellä Olemisen tarkoitus). Yhteensä hän kirjoitti 32 teosta sekä lukemattomia tieteellisiä artikkeleita. Elämänsä aikana hänet kutsuttiin luennoimaan mm. yli kahteensataan yliopistoon ja hänelle myönnettiin 29 kunniatohtorin arvonimeä ympäri maailmaa. Näiden lisäksi hänellä oli lukuisia dosentuureja sekä professuurit Harvardin, Dallasin ja Pittsburghin yliopistoissa. Logoterapian kehittämistä ja soveltamista nykyajan elämään jatkavat hänen oppilaansa sekä logoterapiakoulutuksen saaneet toimijat ympäri maailmaa.

Myös Sitkeä Selviytyjä tarjoaa logoterapeuttista keskustelusparrausta, tutustu lisää täällä: https://sitkeaselviytyja.fi/logoterapiasta-tukea/