Kärsitkö hullutteluvajeesta tai ilonpuutostaudista?

Eija Pelkonen

Hauskuttelu, hulluttelu ja leikkisyys tekevät tutkitusti hyvää ihmisen hyvinvoinnille sillä ne mm. vähentävät stressiä ja verenpainetta, tehostavat aivotoimintaa sekä parantavat jopa muistia. Tavoitatko sinä vielä oman leikillisyytesi?

Koska muistat viimeksi nauraneesi niin, että olit tikahtua? Tai muuten vain hullutelleesi unohtaen kaikki normaalit ”sovinnaisuussäännöt”? Niinpä.

Nyt jos koska tarvitsemme leikkiä, hulluttelua ja ryppyotsaisuudesta irtautumista. Joillekin meistä se on luonnollisempaa kuin toisille. Joillekin se on helpompaa (varsinkin pienten lasten vanhemmille tai lemmikkieläinten omistajille) kuin toisille. Moni meistä kantaa vielä harteillaan ajatusta siitä, että ”mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta”. Eli vakavana olet muka aikuisempi, uskottavampi, enemmän asiantuntija. Hallinnan tunteesta on pidettävä kiinni, hinnalla millä hyvänsä.

Kyllä aikuisetkin osaavat irrotella, hullutella ja viettää riehakasta vapaa-aikaa, mutta usein niin tehdään viinan voimin. Nyt emme puhu siitä, vaan aidosta halusta heittäytyä nauttimaan elämän sallimista mahdollisuuksista ja riemuista. Sillä leikkiminen, jota lähtökohtaisesti pidetään hyödyttömänä hauskanpitona, tuo tullessaan tutkitusti paljon hyvää. Ja tulevaisuudessa tuon hyvän aikaansaaminen tulee enemmän olemaan fokuksessa myös työympäristöissämme.

Miksi tarvitsemme leikillisyyttä?

Leikkitutkija Katriina Heljakka Turun Yliopistosta on jossakin haastattelussaan sanonut, että ihmiset kaipaavat leikillisyyden sallivaa asenneilmapiiriä vastapainoksi maailmanlaajuisille kriiseille. Tämä nähtiin koronapandemian alkuvaiheessa mm. nallehaasteessa, joka nousi isoksi ilmiöksi niin meillä kuin maailmalla. Leikki on osa ihmisen luontoa, joten se ei ole vain lasten oikeus. Meillä aikuisilla leikkimielisyys ja hulluttelu ovat erinomaisia luovuuden synnyttäjiä sekä näköalojen ja tarkastelukulmien avartajia. Ei siis ole ihme, että moniin työpaikkoihin varsinkin teknologia-alalla on tuotu leluja ja leikkiminen on työajalla sallittua. Näin tehdään paitsi luovuuden esiin houkuttelemiseksi, myös imagosyistä. Näissä organisaatioissa on saatettu tehdä jopa strateginen linjaus ryppyotsaisuuden välttämisestä. Onko leikkiminen tai hersyvä hauskanpito ja hulluttelu sallittua sinun työyhteisössäsi? Jos ei ole, voisitko herättää yhteistä keskustelua siitä, miksi näin ei ole ja mitä voisitte yhdessä tehdä, jotta se tulevaisuudessa olisi osa arkeanne?

Miten kaivaa oma leikillisyys esiin?

Voit aloittaa kaivamalla esiin leikkisimmät ja iloisimmat muistosi, voisitko tai haluaisitko elää vastaavia uudelleen? Kannattaa tarkistaa myös oma näkökulma siihen, kenelle sinun mielestäsi leikkiminen on sallittua ja millainen leikkiminen. Ja kun ymmärrät, että leikillisyys saattaa yhä enemmän tulevaisuudessa olla osa työarkeammekin, niin mieti omaa kynnystäsi heittäytyä leikkimään ja hulluttelemaan. Jos se tuntuu ajatuksenakin vaikealta, voit miettiä, mitä kamalaa siitä oikeastaan seuraisi? Vai onko kyse ennemminkin häpeän kynnyksen ylittämisestä? Jos näin on, sinua ehkä lohduttaa tieto siitä, että häpeän työstämiseen löytyy hyviä työkaluja.

Leikkiminen kuuluu nykyisen tutkimustiedon mukaan myös aikuisille (jos asia kiinnostaa laajemmin, paina nimi Stuart Brown mieleesi). Eritoten tällaisina aikoina leikkiminen on hyvästä, sillä se on yksi merkittävä selviytymiskeino. Leikillisyys on mitä parhain tapa ladata akkuja. Elämä on silloin tällöin leikkien ja hullutellen selvästi energisoivempaa! Miksi et siis ottaisi näitä hyötyjä irti, jo tänään?