Töihin lähtiessä ja kotiin palatessa on pimeää ja vettäkin sataa päivästä toiseen. Miten ihmeessä tässä voisi pitää itsensä energisenä ja toimintakykyisenä, kun tekisi mieli vain käpertyä peiton alle tai vähintään mielikuvissa muuttaa ikuiseen aurinkoon?

Lokakuu on kääntymässä kohti marraskuuta ja Etelä-Suomen ihmistä eivät näkymät ikkunasta paljon ilahduta, kun sade rummuttaa ties monennettako päivää ikkunoihin. Entisaikoina ihminen mukautui luonnon kiertokulkuun lepäämällä ja tekemällä puhdetöitä vuoden pimeimmän ajan. Tänään ihmiseltä odotetaan tehokkuutta ja suorituskykyä työelämän ja arjen ristipaineissa. Mistä ihminen voisi löytää eliksiirejä jaksamiseensa?

Onneksi ratkaisu on lähempänä kuin uskotkaan. Ei, en puhu nyt liikunnasta tai uudesta kivasta harrastuksesta. En ruokavalion tarkistamisesta tai unen määrän lisäämisestä. Puhun toimintamallista, jonka logoterapian perustaja, psykiatri ja neurologi Viktor E. Frankl (1905-1997) kehitti omassa potilastyössään. Yksinkertaisuudessaan tämä toimintamalli on erittäin toimiva hyvin monenlaisissa tilanteissa: kun mieli on maassa tai suunta hukuksissa, jos ei tahdo saada mitään aikaiseksi tai ihmettelee, miten voi elää arvojaan todeksi. Malli perustuu ajatukseen siitä, että ihminen on vapaa valitsemaan mitä tekee, miten asennoituu tai toimii, ja hän on itse vastuussa tuosta valinnastaan.

Ihmisen toimintavaihtoehdot Franklia mukaillen (Sitkeän Selviytyjän TACK-malli) tässä syksyn harmaudessa ovat:

1. Tekeminen tai toimiminen

Jonkin asian tekeminen, on se miten pieni tai arkinen tahansa, muovaa aivojani. Kokemus aikaansaamisesta synnyttää mielihyvää ja energiaa. Ja kun laajennan näkökulmaa ja siirrän huomiota pois omasta itsestäni, voin miettiä, millaista tekemistä joku läheisistäni tai maailma minulta tänään tarvitsee.

2. Asennoituminen tai suhtautuminen

On omassa päätäntävallassani, miten asioihin suhtaudun. Itse asiassa minulta voidaan viedä kaikki muut vaihtoehdot, mutta asennetta kukaan ei voi minulta ottaa pois. Asenteeni vaikuttaa myös tekemiseeni tai kykyyni kokea, ja toisinpäin. Tekemällä tai kokemalla myös asenteeni voi muuttua.

3. Uteliaisuus (curiosity)

Yksi ihmiseen voimakkaimmin vaikuttavista tunteista ja eteenpäin vievistä voimista on uteliaisuus. Uteliaisuus on asennoitumista, joka herää, kun huomaan, että sen välillä mitä tiedän tai mitä haluaisin tietää, on kuilu. Eli jos tänään ihmettelen, onko elämäni muuttunut pimeydessä vaeltamiseksi, niin voin päättää herättää uteliaisuuteni, joka auttaa viemään minua eteenpäin: mitenköhän tästä selviän?

4. Kokeminen tai elämykset

Uteliaisuuden voi ulottaa myös siihen kaikkeen, mitä minun on mahdollista maailmasta vastaanottaa. Mitä ympärilläni näen, mihin huomioni kiinnitän, mitä elämyksiä koen, mitä makuja haistan, mitä tuoksuja nenässäni tunnen. Olen ikuisesti kiitollinen sille henkilölle, joka vuosia sitten kysyi minulta, oletko Eija koskaan huomannut, miten paljon säätilamme tarjoaa harmaan eri sävyjä? Sain hänen opastamanaan kokea maailmasta ja syksyn pimeimmästä vaiheesta jotakin sellaista, johon oma mielikuvitukseni ei ollut aiemmin riittänyt.

Siispä tänään en jää peiton alle vaan uteliaana kömmin ylös, ihmettelen harmaan eri sävyjä, sytytän kynttilän, teen pois kauan mieltä vaivanneen tehtävän ja päätän harjoittaa kiitollisuutta. Kyllä lokakuussakin on voimaa ja energiaa!