Search

Mitä tehdä, kun elämä yllättäen satuttaa?

Tiedätkö tunteen, kun rinnan alla elää möykky, joka tuli sinne yllättäen? Sen tunteen, että toivoisi nukahtavansa uneen ja kun heräisi, kaikki olisi kuten ennenkin? Siinä tilanteessa aika katoaa, perspektiivi häviää ja ihminen tuskin kuulee mitään ympärillään, vain oman jyskyttävän ahdistuksensa jossakin päin kehoaan.

Jostakin syystä me ihmiset olemme kovin kontrollinnälkäisiä, mutta emme suinkaan pysty valitsemaan, mitä elämä milloinkin eteen tuo (ja itsessään jo tuo tunne lisää monella ahdistusta). Ja kun sitten elämä yllättää pienellä tai suurella haasteella, olemme eksyksissä, paljaina ja alastomina oman hätämme, surumme, ahdistuksemme ja pelkomme kera.

Mitä sitten tilanteessa voisi tehdä? Onko edes tarkoituksenmukaista yrittää vangita inhimilliseen elämään kuuluvan tuskan kohtaamiseen jotakin tiettyä toimintamallia tai ohjeistusta? Me ihmiset kun olemme niin erilaisia, myös voimavaroiltamme, ja satuttavia yllättäviä tilanteita on laidasta laitaan. Vaikka tutkimuksista tiedämme paljonkin ihmisten kriisikäyttäytymisestä, niin mitä ihminen itse tilanteessaan voisi tehdä? Pitäisikö vain jäädä passiivisesti odottamaan, että joku tai jokin ulkopuolinen tulee apuun? Tai että ihme tapahtuisi? Vai etenisikö päivä kerrallaan -taktiikalla? Mielen johtaminen saattaa kuulostaa ko. tilanteessa liian vaativalta ja ahdistusta lisäävältä, mutta itsehoivan ja itsen johtamisen näkökulmasta aina on jotakin, jota ihminen voi itse tehdä.

Vaihe 1: Tunnista ja tunnusta tilanne

Kun tilanne yllättäen ”iskee päälle”, huomaa se ja tunnista, miten se vyöryy ja minne se kehossasi asettuu asumaan. Ole inhimillinen itsellesi, anna lupa tunteille, niille ahdistavillekin, sillä niillä on oma tehtävänsä tehtävänään. Ole armollinen itsellesi, ei ole oikeaa tai väärää tapaa toimia. Muista kuitenkin, että jokainen hengitys, jokainen minuutti, jokainen päivä vie sinua eteenpäin. Ja kuka tietää, joskus ehkä vuosien päästä muistelet tätä tapahtumaa kokeneempana, viisaampana, hioutuneempana.

Vaihe 2: Toimi voimavarojesi mukaan

Älä vaadi itseltäsi enempää kuin mihin voimavarasi riittävät juuri nyt. On kuitenkin hyvä tietää, että pienikin tekeminen on se ensimmäinen mikroaskel pois kuopasta. Tuo tekeminen voi olla vaikka vesilasin juominen. Muista jälleen armollisuus itseä kohtaan! Jos ystäväsi onkin vastaavanlaisessa tilanteessa lähtenyt hikilenkille, niin sinulla on lupa käpertyä sohvalle viltin alle, jos se sinusta itsestäsi tuntuu parhaimmalta ratkaisulta. Ydinkysymys on kysyä itseltä: mikä olisi parasta minulle juuri nyt, minkä juuri nyt voin ja jaksan tehdä?

Vaihe 3: Tee (mahdollisimman viisaita) valintoja

Välttämättä voimavarasi eivät riitä pohtimaan, mikä juuri nyt on viisasta mikä ei. Inhimillisestä näkökulmasta riittää, että olet omassa mielessäsi tarpeeksi arvokas olento, jotta ansaitset huolenpitoa! Ja sitten annat sitä itsellesi! Viisaus syntyy pikkuhiljaa siitä ymmärryksestä, että kaikki mikä minusta lähtee, palaa myös minuun tavalla tai toisella. Selvennän tätä lisää ja paljon syvällisemmin myöhemmissä kirjoituksissani.

Vaihe 4: Kiitä itseäsi ja osoita itsellesi arvostusta

Ahdistuksen hetkellä moni meistä alkaa enemmän tai vähemmän soimata itseään, sekin on inhimillistä. Olisiko kuitenkin omassa vahvuuspankissasi jotakin, jota voisit hyödyntää tässä nimenomaisessa tilanteessa? Hyvä keino on joka ilta kiittää itseään jostakin päivän aikana tapahtuneesta, johon on kyennyt, pystynyt tai jaksanut.

Vaikka emme etukäteen tiedä, koska, missä ja milloin olemme tässä kuvatun tilanteen edessä, voimme huolehtia itsestämme myös lataamalla etukäteen ja jatkuvasti henkilökohtaista voimavarapankkiamme. Tähän perustuvat mm. Sitkeän Selviytyjän verkkokurssit.  Ja muistathan, asioita ei ole pakko käydä läpi yksin, vaan joskus on viisautta ottaa hetkeksi rinnalle koulutettu, henkilökohtainen sparraaja!

0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Takaisin ylös